i'll be home in a little while

En ole koskaan perustanut uudenvuodenlupauksista. Kun vuosiluku vaihtuu, kouluvuosi on edelleen kesken ja elämä jatkuu sellaisena kuin ennenkin. Uusi elämä alkaa aina kun palataan kesälomalta takaisin normaaliin maailmaan, jossa ei voi herätä kahdeltatoista ja istua koko päivää kuuntelemassa koneelta musiikkia. Ihmiset ovat matkailleet, ruskettuneet, tehneet kesätöitä ja ovat hyväntuulisia. Rakastan sitä. Syksyä ja punaisia pihlajanmarjoja ja ensimmäisiä putoavia lehtiä ja viileitä, aurinkoisia aamuja.

Ihan pian on syksy ja minä lähden Helsinkiin. Pääsen asumaan siihen kauniiseen huoneistoon, johon tahdoinkin. Jos tuleva huonekaverini päätyy joskus lukemaan tätä, niin hei, odotan kovasti tutustumistamme! Vaikka ajatus viikkosiivousvuoroista ja hiljaisuusajasta vähän hirvittävät, opin ehkä kestämään ne edullisen vuokran, lyhyen koulumatkan ja teologiseuran vuoksi.

Joka tapauksessa, olen valmistellut muuttoa siivoilemalla huonettani ja heittämällä pois turhaa roinaa. Olen törmännyt muistoihin joita en muistanut olevankaan (löysin kirjeen entiseltä tyttöystävältä vuosien takaa, hih, olimme niin nuoria). Korut ja kosmetiikkatuotteet läpikäytyäni ja siivottuani siirryin vaatekaapille ja aloin karsia pois kaikkein kamalimpia riepuja. Päätin ottaa periaatteeksi, että kaapista lähtee kaikki, mitä helsinkiminäni ei voisi pitää.

Ja siihen pysähdyin. Helsinkiminään. Päätin tehdä uudenelämänlupauksia.

kiroilen ja juoruan vähemmän
syön terveellisemmin
soitan mummolle useammin
aloitan lenkkeilyn (ihan oikeasti tällä kertaa)
opiskelen kuin viimeistä päivää
hankin kasapäin uusia ystäviä, mutta en unohda niitä vanhoja rakkaimpia
luen enemmän kaunokirjallisuutta (A Song of Ice and Fire tuossa pöydällä odottaa, voi rakkaus)
etsin uudelleen uskonnollisen puolen itsestäni
opettelen olemaan parempi tyttöystävä
aloitan jälleen kirjoittamisen

Helsinkiminä voi olla kuka tahansa. Minulle annetaan puhdas pöytä ja uusi mahdollisuus, tilaisuus viimein raahata luurangot pois kaapista ja desinfioida kaappi sen jälkeen.

Menneisyyden itkut minä jätän tähän huoneeseen ja tämän kylän kaduille.

Roll out your questions keep them down
Let the water lead us home
And I was sorry for what I'd done

You were young I was not old
But our story was not told
But torn apart by greedy hands

joen poikki vuoren yli kiidät nopsin jaloin

Kävin eilen patikoimassa ystävän kanssa. Alueella on kuulemma paljon metsäpeuroja, mutta emme nähneet niitä ainuttakaan. Sisiliskoja kylläkin, ja karpaloita ja pitkospuita ja loputtomasti suota. Nokipannukahvia, paljon eväitä ja pitkiä perusteellisia keskusteluja.

Olen ihastunut Game of Thronesiin ja Uuteen Sherlockiin.

Sain asunnon sieltä, mistä halusin (asunnon tai puolikkaan huoneen, se ei ole niin tarkkaa). Ystävänikin ovat löytäneet asuntoja, ja läksiäisiä on vietetty. Suuria aikoja elämme.

Tajusin, että Kekko Koskinen Kollektiivi onkin jo julkaissut pari ihanuutta.

♥

♥

(ja se haastepostaus on työn alla)

Viimeistä

Tajusin juuri että

minulla on nyt melkein kuukausi lomaa


Viime yönä söin jäätelöä pallomeressä, istuin nuotiolla katsomassa kuinka toiset pudottelivat makkaroitaan hiillokseen, kiipesin korkean luolan katolle ja takaisin alas, leikin piilosta linnalla auringon jo noustua, keräilin muiden levittelemiä tölkkejä, ja lopulta nukuin tunnin lämpimästi ja mukavasti pienessä sängyssä kahden kollega-ystävän kanssa.

Tämä kesä on ollut hyvä, enkä oikein osaa uskoa, että
eilinen konsertti oli viimeinen
näytelmä oli viimeinen
kaikki oli viimeistä.

You don't have to pay for memories, they will all come free.

Kuinka voikaan olla mahdollista fiilistellä jo nyt marraskuista larppiviikonloppua? Mutta mitenkäs muutenkaan, kun toisen pelin teemamusiikki on näin ihana:



Olin tänään myös pyörimässä rullilla ympäri parkkihallia joukkuekaverin ja kuvaajaopiskelijan kanssa. En malttaisi odottaa niitä kuvia; niissä esiintyy muun muassa fiftarimekko, stay-upit, punainen huulipuna ja eräs harmaa hattu.

Laittakaa ruisleivän päälle ketsuppia, meetwurstia ja juustoa ja käyttäkää uunissa. Ihan sikahyvää.

Tällä hetkellä

Työpäiviä on jäljellä kolme. Olen yhtä aikaa iloinen ja surullinen.

Tänään söin brunssin: ruisleivällä juustoa, pekonia ja paistettua kananmunaa. HYVÄÄ. Sekä kinuskikakkua. Sitten saatoin brunssinsyöntikumppaniystäväni bussiin. Hän lähti Italiaan ja Pietariin, ja kun hän palaa, olen minä Ruotsissa, mutta onneksi syksyn tullen molemmat kiidämme samalla kampuksella.

Vähän jo odotan muutenkin koulun alkua. Ehkä tällä kertaa voisin tehdä oikein niitä asioita, jotka viime vuonna tein väärin. Myyrä-kansio odottaa ja aion ottaa opiskelun taas vähän aikaa vakavasti.

Nyt sallikaa minun katsoa The Big Bang Theorya pari päivää putkeen. Lisäksi tarvitsen päiväunet jos toisetkin. Viime aikoina kun on pariin otteeseen mennyt vähän tanssimiseksi ja karaokeksi arki-illat.


PS. 
Muistikirjani kastui sateessa
reunalta sen verran että joskus olisin mennyt paniikkiin
no, aina ei voi suojautua elämältä