lauantai 29. syyskuuta 2012

et l'amour où tout est facile

Luen uskontotieteen tenttikirjaa, syön banaanilastuja ja kuuntelen Carla Brunia.

Sen lisäksi tahtoisin juuri nyt katsoa 101 dalmatialaista-leffan, ryhtyä vegaaniksi ja lähteä Pariisiin.

Turha postaus, mutta minulle jotenkin omituisen merkittävä hetki.




//myöhäisillan lisäys. Konviktiasumisen parhaita puolia on virkistysvastaava, joka ilmestyi yllättäen huoneeseeni mukanaan suklaata ja joka tahtoi pelata huojuvaa tornia ja näyttää miten nimeni kirjoitetaan arabiaksi. oikeesti. tää on mahtavaa. niin ja huomenna menen rakkaimman luo ja leivomme porkkanakakkua. eilisen itkut on jo melkein unohdettu.


perjantai 28. syyskuuta 2012

Pää ja kaupunki

Olen juonut montaa teetä
yksi maistui kumihanskoille
toinen raa'alle kalalle
pari kuppia join lehtineen, söhelö kun olen.

Minulla oli sateenvarjo mutta jätin sen Minnan lattialle
osasin kävellä väliä Kruununhaka-Kallio eksymättä kertaakaan
(olin piirtänyt kartan, se rypistyi kaatosateessa).

Oli vehnäpaahtoleipää ja tuorejuustoa, aurinkokuivattu tomaatti,
poskea raapii mahdollinen viisaudenhammas
eikä Minna halunnut haistaa tyynyliinaani
kun siinä oli omituinen lihapiirakan tuoksu, suoraan pyykistä tulleessa.

Oli tuttu soittolista ja tuntematon suihku, oli kylmiö johon voi kävellä sisään
ja tiskiainetta suihkupullossa.

Nojatuoli.

Kahvilabaarin vessan seinät täynnä viittauksia Sherlockiin ja minä niin onnellisena niiden ymmärtämisestä. Minä kahvilabaarin seinustalle unohtuneena kirjoittamassa muistikirjaan elämänohjeita itselleni, etten vain unohtaisi.

Minä sanomassa ääneen asioita, joita haluan elämältä. Vähän peloissani - ei, ei vähän, vaan hyvin paljon.

Hetkittäin hento aavistus siitä että jossain olisi minullekin luvattu maa.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

laahustavia päiviä (ja dadaa)

Filosofian tunnilla menivät aivot solmuun, kun Sokrates oli kutsuttu eväsretkelle, eikä se sitten ollutkaan enää päättelyä vaan dadaa.

Haahuilua, aikaansaamattomuutta, epävarmuutta, häpeää, banaanikärpäsiä, sotkuisuutta, alemmuudentunteita, järjettömiä pelkoja yhden ainoan biisin takia, kyyneleitä pitseriassa koti-ikävää, mustasukkaisuutta.

Niin, tänään minä en ole cool enkä ihana ja voin myöntää sen. Tämän blogin tarkoitus on olla kasvutarina identiteetin löytymisestä ja oman elämän luomisesta. Siihen kuuluvat kai huonotkin päivät.

Mutta ei saa tietenkään unohtaa fuksiaisia, Olkkarissa notkumista niin kauan että myöhästyy filosofiasta, teologi-identiteettiä, kotoa tullutta piristävää pakettia, Taivaan keittiössä hengaamista ja Jukolassa saunomista, päivälliskutsuja, juhlakutsua, kaikkea ihanaa josta minun pitäisi olla kiitollinen.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Wilhelm Tell sadonkorjuujuhlassa


Tämä kuva esittää tämän blogin kirjoittajia. Minä vasemmalla.

Päätin antaa itselleni tiistaina sairaslomaa roller derbystä, kun olkapää on vihoitellut nyt parien treenien ajan. Sen sijaan aion syödä karkkia.

Eilen töissä tanssin 82-vuotiaan miehen kanssa keskinkertaisen cover-bändin tahtiin. Hän oli juuri yltänyt kolmossijalle kurpitsankasvatuskilpailussa.

Rakastan teehetkiä keittiön lattialla, iltayöstä ystävän kanssa, elokuvan jälkeen. Rakastan sitä kuinka silloin saa olla niin... ihminen.

maanantai 17. syyskuuta 2012

kiitollisuutta

Tänään haluan olla lempeä ja nöyrä,
olla kiitollinen pienistä ja suurista asioista.

Siskon ja  parhaan ystävän syntymäpäivistä, muffinsseista, kummitädeistä.
Ystävästä, jonka hetkeksi hukkasin, mutta joka etsiytyi takaisin luokseni.
Kotiintulon tunteesta, kun viikonlopun jälkeen palaa teologien keskelle.

Tänään toivon,
ettei aina olisi pakko olla tyytymätön.
Jos sen sijaan olisi kerrankin tyytyväinen.
Katsoisi asioita armollisesti.

Vihasin viikonloppuna tympeää keskustelua,
mutta onneksi itse tiedän,
että minä en halua lopettaa. Että minulle riittää tämä. Että olen onnekas.

Väsyttää, mutta maailma on kaunis. Odotan innolla tätä viikkoa - kohta alkavaa asukaskokousta, HYY:n vihreiden uusien iltaa, miekkailun alkeiskurssin ensimmäisiä tunteja, ystävän tupareita.




Ps. Yona on hyvä!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Y-elämää

Syksy on (taas) tuonut mukanaan y:llä alkavia asioita.

Yliopisto.

Yksinäisyys.

Yövaatteet.

Viime yönä palautin kurssitehtävän, jonka deadlineen on yli kuukausi. Tuntui käsittämättömän hyvältä. Tehtävä oli todella yksinkertainen - liikeidean kuvailua - joten Luojan kiitos tajusin olla kasvattamatta siitä stressaavaa estettä. Eihän siihen mennyt kuin pari tuntia. Aion yrittää jatkaa samaa linjaa muidenkin kurssien parissa.

Ajoissa en osaa lähteä aamuluennoille, mutta yritän kuunnella silloin kun olen paikalla.


Sitä paitsi minulla on pannukakkua.

jonka saan syödä kokonaan yksin

onko se hyvä vai huono asia

maanantai 10. syyskuuta 2012

!!

Koulu alkoi tänään! Olen innoissani!
Minulla on kursseja, joista olen aidosti kiinnostunut (etnologiaa!); ja minulla on kursseja, joiden suoritustavat kiehtovat minua suunnattomasti. Vähemmän kirjatenttejä, enemmän esseitä ja Robert Putnamista bloggaamista. Yes sir!

Viime keväänä erästä kukkamekkoani kuvailtiin sanoilla delightfully eighties. Tänään taas kerran huomasin kävelleeni ovesta ulos suunnilleen sen näköisenä että tässä kämpässä vallitsee edelleen joku 1980-luvun aikavyöhyke. On kuulkaas ruskeaa vakosamettijakkua yhdistettynä viininpunaiseen (!) minihameeseen ja villasukkiin ja polkkatukkaan. Olen tyytyväinen!

Tiedä mikä aikuisuus on taas iskenyt kun kaupan hihnalla on maustamatonta jogurttia ja ruisleipää. Jokuhan saattaa pian luulla että elän terveellisesti!

Ensi sunnuntaille on liput Nickelbackin konserttiin! Tai siis on ollut jo puoli vuotta, mutta vasta nyt se on tällä viikolla. Ja juuri tänään yksi suosikkiluennoitsijoistani sanoi olevansa menossa samalle keikalle, mikä sattuma - ei kyllä ihmekään, kun tyyppi on muutenkin niin cool, valloittavan aurinkoinen ja ihana ja näyttää sitä paitsi Tina Feyltä.

lauantai 8. syyskuuta 2012

jos hyvin käy, sä jäät mun luo

Tunnen olevani kotona
ja vaikka yhtenä päivänä itken
Alepan pakastehyllyllä
yksinäisyyttä ja tyhjyyttä
toisena päivänä hypähtelen
ilosta ja hymyilen
minulla on uusia ystäviä?

Olen inspiroitunut tutkimaan
jumalasuhdettani ja 
kaasuhellan ihmeellistä toimintaa
olen syönyt paljon puuroa ja keksejä
todennut ettei
blogikirjoituksissani ole ikinä mitään pointtia
pitäisi kirjoittaa vain päiväkirjaa

Katajanokka on ihana
ja pieni opiskelijaruokala
Kruununhaan talot
syyskuun viileä sää
Helsinkin korkeiden talojen katot
joilla tekee mieli kiipeillä

Olen kertakaikkisen tyytyväinen.



mul on vaikea villi mieli, joka pannan tarvitsee
mä painin sen kanssa kunnes se itkee ja häpee
siis kaksi syytöntä syntymässä; minä ja mun pää
tuomittu samaan selliin, kunnes henki riistetään

lauantai 1. syyskuuta 2012

ensimmäinen yliopistoviikko

Kotiin on hyvä tulla, kun sisko on leiponut juustokakkua ja koko perhe on koonnut minulle massiivisen hätäapupakkauksen, jonka avulla selviän omilleni muuttamisesta. Pakkaus sisältää mm. herätyskellon, juuresharjan, nenäliinoja, suklaata ja banaanilastuja - greatness. Pihlajanmarjat ovat täällä tulipunaisia ja ilma on syksyisen raikas ja harmaa. Paras ystävä kuuntelee kärsivällisesti, kun selitän ja selitän ja selitän uusista tuttavuuksista ja paikoista.

Huomenna lähden taas toiseen kotiin. Saan käteen oman kodin avaimet. Olen jo tutustunut uusiin kämppiksiini ja olen innoissani siitä, miten voin kävellä aamulla luennoille heidän kanssaan ja istua teekuppi kourassa yömyöhään jutellen. Toivottavasti. Ja aamupalatreffitkin läheiseen kahvilaan jo alustavasti sovin.

Orientoiva viikko oli ihana ja kamala ja outo ja mahtava. Meinasin monta kertaa hypätä seuraavaan junaan jolla pääsee takaisin kotiin, mutta useammin hymyilin ja halusin syleillä koko kaupunkia. Rakastuin Olkkariin ja siihen mahtavaan tunteeseen, kun selvitytyy ihan itse rautatieasemalta A7:lle. Rakastan sitä, miten ihan vieraat kasvot alkoivat muuttua viikon aikana tutummaksi ja miten teologiseurassa voi jaaritella omista rippikoulukokemuksistaan ja kaikki tajuavat! Ja sitä miten kerrankin joku tajusi Juudas-vitsin hienouden ja miten hienon vaihtoehtorapesityksen teimme TYT-suunnistuksessa.

Nyt minulla on pakkaamiskriisi ja kurssilleilmoittautumiskriisi mutta ei oikeastaan edes haittaa.