Kotiin on hyvä tulla, kun sisko on leiponut juustokakkua ja koko perhe on koonnut minulle massiivisen hätäapupakkauksen, jonka avulla selviän omilleni muuttamisesta. Pakkaus sisältää mm. herätyskellon, juuresharjan, nenäliinoja, suklaata ja banaanilastuja - greatness. Pihlajanmarjat ovat täällä tulipunaisia ja ilma on syksyisen raikas ja harmaa. Paras ystävä kuuntelee kärsivällisesti, kun selitän ja selitän ja selitän uusista tuttavuuksista ja paikoista.
Huomenna lähden taas toiseen kotiin. Saan käteen oman kodin avaimet. Olen jo tutustunut uusiin kämppiksiini ja olen innoissani siitä, miten voin kävellä aamulla luennoille heidän kanssaan ja istua teekuppi kourassa yömyöhään jutellen. Toivottavasti. Ja aamupalatreffitkin läheiseen kahvilaan jo alustavasti sovin.
Orientoiva viikko oli ihana ja kamala ja outo ja mahtava. Meinasin monta kertaa hypätä seuraavaan junaan jolla pääsee takaisin kotiin, mutta useammin hymyilin ja halusin syleillä koko kaupunkia. Rakastuin Olkkariin ja siihen mahtavaan tunteeseen, kun selvitytyy ihan itse rautatieasemalta A7:lle. Rakastan sitä, miten ihan vieraat kasvot alkoivat muuttua viikon aikana tutummaksi ja miten teologiseurassa voi jaaritella omista rippikoulukokemuksistaan ja kaikki tajuavat! Ja sitä miten kerrankin joku tajusi Juudas-vitsin hienouden ja miten hienon vaihtoehtorapesityksen teimme TYT-suunnistuksessa.
Nyt minulla on pakkaamiskriisi ja kurssilleilmoittautumiskriisi mutta ei oikeastaan edes haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas