Potentiaalien tuskallisuudesta

Kurkku kipeänä aamuun ankeaan soi päässä kun herään.
kuka käski mennä alasti nukkumaan 

Nauran ääneen Demetri Martinille ja heitän kaikki suklaakääreet sängyn reunan yli, voi niitä myöhemminkin roskakoriin kalastella.

Mahdollisista joulukiloista syytän kreikkalaista salaatinkastiketta.

Ikävöin oikeuttamatonta ikävää, sellaista jota ei saa ilmaista ettei ole kauhean hölmö. Kuuntelen Jippua ja Richie Samboraa ja haluaisin lyödä itseäni

mutta olen ehkä oppinut puhumaan, edes vähän, ja siitä olen niin iloinen että voisin lähteä lentoon.

Tammikuun kahdeskymmeneskuudes lähden lentoon. Helsinki-Lontoo, uusi violetti matkalaukku ja sumuiset Walesin nummet. Seikkailu. Ei vielä asuntoa. Ei vielä kurssivalintoja. En vielä ajattele tätä, ajattelen liikaa tammikuuta ja kaikkea sitä mikä tammikuussa voisi tapahtua mutta luultavimmin ei tapahdu.


//edit. minulla on uudet maihinnousukengät

tästä vuodesta

Tahdon matkia Lauraa, joka teki katsauksen vuoteen 2012.

Onhan tämä ollut ehkä elämäni kauhein ja paras vuosi, vuosi jolloin tapahtui enemmän kuin koskaan.

Sain kokea alkusuhteen huumaa, olla ihastunut ja saada viimeinkin olla ihastuksen kohde, tuntea kuinka vanhat haavat viimein parantuvat melkein

Pääsin rekan lavalle Tuutikiksi pukeutuneena, ja tästä on tullut yksi rakkaimmista muistoistani.

Tein ylioppilaskokeita, joihin en juurikaan ollut lukenut.

Kävin läpi tuskallisen autokoulun ja lopulta, vaikken enää uskonut itsekään, sain ajokortin.

Matkustin Irlantiin parhaassa seurassa, humalluin vapaudesta ja Guinnessista.

Luin pääsykokeisiin, olin ahdistunut. Yritin ajatella tulevaa, merta ja raitiovaunuja ja omaa kotia.

Pääsin ylioppilaaksi. Sain olla prinsessa yhden kauniin päivän ajan. Pääsin sanomaan että ei muistella pahalla, sain vastaukseksi kaikkea hyvää.

Vietin kesää, sain kirjeen yliopistolta ja itkin onnesta.

Näin Kerkko Koskinen Kollektiivin livenä. ♥

Syksyn tullessa nostin rinkan selkään ja muutuin valtion silmissä helsinkiläiseksi.

Tempauduin teologien maailmaan, vihasin ja rakastin Helsinkiä ja ihmisiä. En juurikaan opiskellut, vaan istuin illat Taivaan keittiössä teekuppi kourassa, kävelin ympäriinsä, miekkailin, tutustuin ihmisiin. Välillä mietin lopettamista ja kotiin palaamista, mutta lumen tullessa olin sydänjuuriani myöten kiintynyt kaupunkiin ja yliopistoon.

Mullistava vuosi kerta kaikkiaan.

nyt kaipaan laululiljaa

"Missä ***** nykyisin opiskelee? ********lla?
"Näin mä olen kuullut."
"Miten niin kuullut? Ettekö te ole enää väleissä? Tehän olitte aina yhdessä!"

Tein viime yönä listan asioista, jotka aion elämässäni muuttaa ensi kevään aikana. Ne olivat kai jonkinlaisia uudenvuodenlupaksia. Koska tiedän, että näin ei voi jatkua ja koska tahdon elää täysillä ensimmäisen yliopistokevääni (syksyn unohdin elää). Minulla on joululoma, hoidin pois alta autokoulun kakkosvaiheen, kävin kokemassa uskomattoman kivuliasta nostalgiaa vanhalla yläasteellani (lukiolle en uskalla edes mennä.), huomenna teen joululahjaostoksia. Aion kääntää unirytmini järkevämmäksi ja mennä pulkkamäkeen, katsoa Pasilaa ja lukea eksegetiikkaa ja Simone de Beauvoirea ja Anna Ahmatovaa ja ottaa kaiken ilon irti Spotify Unlimitedistä (kiitos Sofia! ♥). Ikävöin armoa ja seurakuntayhteyttä, lapsuuden maagisia jouluja ja Konviktia siellä kaukana  Helsingissä. Pian on vuosipäivä ja rakastan. Olen sekava. Tahdon olla parempi. Tällä kertaa pystyn siihen.


ei koskaan sanoja tarvittu me vaikka leffoissa niin, eri kohdissa itkettiin

If Baggins loses we eats it whole!

- Mithrandir, why the Halfling? 
- Why Bilbo Baggins? Perhaps it is because I am afraid and he gives me courage!

Haluaisin olla yhtä rohkea kuin Bilbo,
päättäväinen kuin Thorin,
kaunis, viisas ja eteerinen kuin Galadriel.

it's always darkest before the dawn

Entä jos ei jaksa lukea kreikkaa, mennä lääkäriin, ostaa joululahjoja ja pakata?

Entä jos on niin säälittävä, että omana syntymäpäivänään vain istuu kaaoksen keskellä Facebookia selaillen ja toivoo voivansa ryömiä peiton alle?

Entä jos ei löydä mistään voimaa ryhdistäytyä?

Entä jos tuntuu, että ei ole koko elämänsä aikana saanut aikaiseksi mitään?

Entä jos ahdistaa niin paljon, että joutuu juoksemaan karkuun kesken joulujuhlan hartauden paniikkokohtauksen kaltaisessa hysteerisessä tilassa?

Nyt yritän kuunnella voimabiisejä ja pian mennä keittämään kahvia ja muistaa, että pimeimmätkin illat kääntyvät lopulta aamuun. Kaikki järjestyy, järjestyyhän?

in her eyes an undying memory of home

Liian kaunista musiikkia,
ikävä mielessäni jo haalistuneita hetkiä,
Taru Sormusten Herrasta-villitys ja Hobitti-kuume.

Eilen teimme piparkakkutalon,
Konvikti on toinen perhe.

Legolas Viherlehti, tule takaisin

Olen kenguru

Lumi pyörii tiellä niin kaunista rinkiä, mitähän tuo hento hiutalesumu on eskimoiden kielellä?

Keittiössä on monta appelsiinia ja teevesi kiehuu.

Elämäni on ollut vähän kummallista viime aikoina.

Pakkasen rohduttamia käsiä pehmentää pähkinäinen rasva. Viime vuonna ostamani joululevy on edelleen ihana.

Tykkään siitä ajatuksesta, että pääsen asumaan Walesiin. Ja tykkään siitä ajatuksesta että voin sitten tulla takaisin ja opiskella ensi vuonna taas vähän enemmän niitä asioita joita oikeasti tekee mieli.

Kuinka onnellinen voi olla siitä että 2013 on potentiaalisesti tähänastisen elämäni kiehtovin vuosi? Ja 2012 on sentään ollut minulle aika lempeä.

Taidan jatkaa pipon neulomista. Laitan kolminkertaisen lämmityksen, etteivät toverini korvat varmastikaan palele.