sunnuntai 6. tammikuuta 2013

voisin kasvaa kuin pihlaja

Tunnen iloa, koska olen ihastunut eksegetiikkaan eikä Heikki Räisäsen kirja ole sittenkään ollenkaan huono. Olen inspiroitunut edelleen uudenvuodenlupauksista ja siitä, että se uusi elämä on tässä ja nyt. Pyjamabileet niiden kanssa, joiden seurassa voi heittää räävitöntä vitsiä asioista joita ei voi kirjoittaa tähän. Eilen Cluedon pelaaminen nosti sykettä ja tänään näen lisää ihania ihmisiä. Viikon päästä pääsen takaisiin Helsinkiin, kotiin. Koska minulla on nyt oma vedenkeitin, voimme Sofian kanssa kuolla teen yliannostukseen opiskelujen ohessa.

Ajattelin tänään itseäni vuosien päästä, gradua tekemään, olisin aikuisempi ja coolimpi ja itsevarmempi ja kiinnostavampi kuin nyt olen.

Heräsin aamulla ajattelemaan kesää. Ehkä tänä kesänä pelkään vähemmän ja lähden road tripille ja uin aamuvarhaisella.



se joka astuisi sisälle
joka kävisi taloksi
se työntäisi kädet multaan
sitä aurinko palvoisi
sille laulettaisiin
se hajonneet korjaisi
ja lemmikki korvan takana
se pohjoiseen ajaisi

2 kommenttia:

  1. onneksi tai ainakin toivottavasti seppo on pappi kun me kuollaan teen yliannostukseen. se voi siis siunata meidät hautaan.

    VastaaPoista
  2. Tuota mäkin toivon ensi kesältä.

    VastaaPoista

että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas