vastaan haasteeseen

Olen maailman huonoin tekemään haastepostauksia, mutta kun ihana teologisisar Iida minua sellaisella heittää niin onhan se nyt tehtävä!

Kahdeksan faktaa minusta siis.

1. Juuri nyt minun pitäisi olla pakkaamassa Vaasan-reissua varten ja lukemassa kreikkaa tai systemaattista teologiaa.

2. Juuri nyt haluaisin olla keittiössä juomassa kahvia kämppisten kanssa, junassa matkalla Pietariin tai Moskovaan, sylissä, jossain.

3. Eilen minulta kysyttiin, että jos olisin tähti, mikä tähti olisin. En tiennyt. Eilen joku halusi kuunnella nauruani. Nauroin.

4. Olen nukkunut hyvin vähän tällä ja viime viikolla. En aina muista, että neljän tunnin yöunien jälkeen saattaa oikeasti väsyttää. Öisin voi tehdä niin paljon kaikkea: kävellä Tervasaaressa etsimässä tähtiä, katsoa Titanicin ensimmäistä kertaa, avata salaisimpia mietteitään.

5. Kun minulta kysytään, tuleeko minusta pappi, vastaan aina kyllä. Jatkokysymys on aina miksi, mutta en osaa vastata - koska se on minulle tarkoitettu tie?

6. Kahdeksaa faktaa on vaikea keksiä. Muutenkin asioita on vaikea saada tehtyä loppuun. Olen sellainen, jolla jää teekupin pohjalle aina jäähtynyt tilkka, sellainen joka ei lue tenttikirjaa koskaan ihan kunnolla loppuun, sellainen joka aloittaa kaikkea mutta ei pääse loppuun asti. Luennoille lähteminen ja ajoissa oleminen on joskus vähän vaikeaa ja luuseri on sana joka sattuu koska se osuu

7. Edelliseen kohtaan viitaten, tahtoisin opetella olemaan jämptimpi. Loogisempi. Enemmän järki- ja vähemmän tunneihminen. Sen lisäksi tahtoisin opetella soittamaan pianoa, meikkaamaan ja tekemään hyvää kasvisruokaa sekä argumentoimaan hyvin. Olemaan sinut itseni, hiljaisuuden ja yksinolon kanssa.

8. Mun uusi suosikkibiisi on Vuokko Hovatan Lempieläimiä koska sinä, kun sun silmissä on ilvestä mutta sitä ei löydy Youtubesta. Kuunnelkaa se Spotifysta. Tai kuunnelkaa jotain muuta.

Tämä kiittää ja kuittaa ja nyt oikeasti pakkaa. Mikä onkaan parempaa kuin reissut vanhojen kavereiden kanssa?

laskiaisriehassa

Kylmyyskin tuntuu epätodelliselta

kun elää unelmaa
Perustuloa ja laskiaista juhlivia
opiskelijoita

Sinä nojaat raitiovaunupysäkin kaiteeseen,

poltat tupakkaa,

minä olen mitätön mutta

onnellinen, niin onnellinen

Nauratti vaikka en tuntenut
enää jalkojani
Puoluetoimistolla
en saanut henkeä pakahduin
toteutuneden haaveiden painosta

PS.
Suosikkisanani maailmassa ovat
"Saavumme Helsingin päärautatieasemalle"

epätoivon esseet ovat jäätyneitä lintuja

Minä haluaisin olla sellainen, joka hengittää syvään. Sellainen, joka hymyilee usein ja joka iloitsee aidosti pienistä asioista. Sellainen, joka puhuu paljon ja uskaltaa tervehtiä kaupan kassaa tai bussikuskia muutenkin kuin mutisemalla katse jalkoihin painettuina. Joka nauraa useammin kuin itkee, sellainen joka ei hermostu niin helposti.

Tahtoisin olla sellainen, jonka kalenterissa on vähän liikaa tapaamisia ja tekemistä niin, että se ei nuku tarpeeksi. Sellainen, jonka nimi tiedetään, sellainen, jolle sanotaan, että "olen nähnyt sinut jossain".

Minä tahdon olla joku.

Tahtoisin olla sellainen, jota sanotaan ihanaksi ja jota kaivataan kun se on poissa.

On niin väsyttävää kadehtia kaikkia muita siitä, että ne ovat ahkeria laihoja kauniita fiksuja valovoimaisia hurmaavia parempia ei-minuja

sellaisia, jotka eivät välttele velvollisuuksia lukemalla omia vanhoja blogimerkintöjään ja keittämällä vielä yhden kupin kahvia, sellaisia. Toisenlaisia.

Mutta tätä paikkaa minä rakastan,

täällä eletään öisin

tehdään graduja juodaan teetä

mukavat urheilijapojat

viehättävät nuoret naiset

älkää vielä menkö 

Minä tarvitsen teitä, hetkiä keittössä

Minä tahdon oppia, olla kaltaisenne