miten vielä menisin ja nauraisin

Kärsin viikon kriisistä, en pystynyt syömään, itkin, uskoin että mikään ei koskaan onnistu eikä palaa ennalleen.

Mutta kai nyt kaikki on hyvin,

tykkään yhteiskuntapolitiikan pääsykoekirjasta,

siitä kun postiluukusta tipahtaa Vihreä lanka

ja kirje joka alkaa sanoilla

"Hei uusi vihreä"

Siitä että maalla onkin ihan mukavaa

täällä kun on ne kaikista parhaat ihmiset,
Heli Kajosta, First Aid Kitistä ja Marina & Diamondsista,
Iidasta ja Sofiasta,
auringonpaisteesta ja ohuemmasta takista ja maihareista,
siitä että minä olen liittariedustaja ja siitä
että on loma.

Tein elämäni ensimmäisen oikean CV:n.
Ehkä sen kunniaksi kahvia ja pääsiäismuna.

Ollaanko onnellisia kaikki?

hetken levollinen mieli

Osoitin mieltä eduskuntatalon edessä

Parhaita päiviä ikinä vaikka varpaita palelsi

Menin punavihreisiin bileisiin,

valehtelin kuuntelevani jotain artistia

vaikuttaakseni fiksummalta

Sain kuulla että

päiväntasaajalla näkyy niin paljon

enemmän tähtiä kuin täällä

Ja kun olin menettämässä

uskoni itseeni ja maailmaan

sain ystävältä kolme keltaista ruusua

somistamaan huoneeni ja ajatusteni

boheemia kaaosta, kuten myös

Saima Harmajan Kootut runot,

jotka toinen ystävä antoi minulle

ja joista opin jotakin.

Pienet ja kärsivät tähdet

katsovat kaupunkiin

Olen niin väsynyt tänään

tuskiini hiljaisiin

Kerran, kauan sitten

palavaa unta näin

Taivalla hulmusi tähdet

ylleni syöksähtäin

Siitä on liian kauan

- Nyt minä rukoilen

vain, että tänään saisin

nukkua vähäsen

Saima Harmaja: Sairas, 1931

Että tietäisin kuka minä olen

Menin tänään kävelylle merenrantaan. Otin musiikin pois korvilta, etten sulkisi jotakin olennaista vahingossa ulkopuolelle tai itseäni liian tiukasti oman pääni sisään. Vesi kulki voimalla saappaiden yli, kiipesin suurelle kivelle tuijottamaan aaltojen muodostumista ja lyöntejä ja tuntui kuin ymmärtäisin vähän paremmin Tove Janssonia.

Ensi kuussa aion viettää kaksi viikkoa kantaen vakosamettitakkisessa selässäni rakasta mustaa reppua kaupungista toiseen. Aion ostaa uuden muistikirjan ihan vain tuota matkaa varten, se saa toimittaa kalenterin ja päiväkirjankin tehtävät, jottei tarvitse kantaa kolmea erillistä. Aion istua Seinen rannalla ja yrittää oppia ymmärtämään itseäni. Yöbussit kuljettakoot minua paikasta toiseen.

Toivon niin kovasti että voisin jättää pelkoni tuolle matkalle ja palata kotiin ilman niitä.

eksyksissä hieman

Sulle valheen valhetta en ehtinyt mä kertomaan
laskematta kannet auki paljastin aivan kaiken
peittää voinut en
onni sellainen
kerran on vain mahdollinen

Maailma on meille
mennään
eikä menty milloinkaan
minä tiesin aina
tiesinhän vaan ihanaa on kuunnella
niin harhaisia hourematkoja
keksittyjä kaupunkeja
--
Toivoin että saisin sen minkä hän tai jotain sinne päin
Hetket, voikukanlehdet syksyin, tiedähtän
kaiken kerrallaan ilmaan puhaltaa
PMMP - Heliumpallo

Yhtäkkiä tajuaa, miten jokin laulu kertookin omasta elämästä.
Toisina päivinä on uskomattoman hienoa, kun saan tavata esikuvani ja hän nauraa vitsilleni.
Toisina en ymmärrä mikä on kaiken tämän tarkoitus,
miksi minä opiskelen tätä,
kuka minä olen ja minne olen menossa ja mitä minä haluan?
En ainakaan tätä, pölyistä sängynalusta ja Facebookissa vietettyjä tunteja.

Joskus kaipaan sitä aikaa, kun olin nuorempi ja idealistisempi ja maailma tuntui sydäntäkouristavan suurelta ja kirkkaalta. Oliko Helsinki minulle vain keksitty kaupunki?

Aion olla kaunis tänään

Laitoin peiton lattialle koska kokolattiamatto on karhea ja kova. Siihen peitolle asetuin niin kuin tortillapohjan päälle asettuvat täytteet ennen rullaamista. Kerroin tietokoneelle, mitä musiikkia haluan kuulla, ja sitten mietin vain että jossain vaiheessa tulevaisuutta voisin olla absoluuttisen onnellinen. Ja yritin olla liikkumatta. Yleensä en osaa.

Tänään en aio tehdä mitään tähdellistä. Aion vain istua olemassa iloinen, kunnes tulee ilta.

Illalla pukeudun kauniiseen siniseen mekkoon ja punaisiin korkokenkiin ja kävelen alas kaupunkiin. Skottilaisten kansantanssien kerhon kevättanssiaiset avaavat minulle ovensa, sillä minulla on kauniin kiemuraisin sanoin koristeltu pääsylippu, joka maksoi minulle sellaisen setelin jossa on Adam Smithin kuva.

Aurinko lämmittää aamuisin jos menen aivan kiinni ikkunaan.

tunnelmia maalta

Losers are people who are so afraid of not winning, they don't even try.

Suuria suunnitelmia ensimmäisen yliopistovuoden viimeiselle periodille: paljon opiskelua, pianonsoiton opettelua, Luonto toimii-kurssi ja muuta vihreilyä, yliopistoliikuntaa, terveempi unirytmi, Konviktia, kevättä, onnellisuutta.

Tekee joskus hyvää poistua kaupungista, vaikka lapsuuden maisemissa onkin kylmä ja hengenvaarallisen liukasta eikä oikein mitään tekemistä. Ostin Ultra Bran Kroketti-levyn ja olen fiilistellyt Heppaa ja Lähetystyötä ja vellonut siinä tuskassa, kun en koskaan päässyt niiden keikalle. Olen nauttinut vaaleasta leivästä ja muista ylellisyyksistä. Pimeä alkoi ahdistaa, joten sytytin monta lamppua huoneeseeni ja kuuntelin musiikkia kovalla enkä suostunut ajattelemaan muuta kuin kevättä.

Viime viikkojen tunteet tiivistyivät yllättäen yhteen ainoaan lauseeseen kummallisesta mutta ilahduttavasta elokuvasta: