perjantai 22. maaliskuuta 2013

hetken levollinen mieli

Osoitin mieltä eduskuntatalon edessä
Parhaita päiviä ikinä vaikka varpaita palelsi

Menin punavihreisiin bileisiin,
valehtelin kuuntelevani jotain artistia
vaikuttaakseni fiksummalta

Sain kuulla että
päiväntasaajalla näkyy niin paljon
enemmän tähtiä kuin täällä

Ja kun olin menettämässä
uskoni itseeni ja maailmaan
sain ystävältä kolme keltaista ruusua

somistamaan huoneeni ja ajatusteni
boheemia kaaosta, kuten myös
Saima Harmajan Kootut runot,
jotka toinen ystävä antoi minulle
ja joista opin jotakin.

Pienet ja kärsivät tähdet
katsovat kaupunkiin
Olen niin väsynyt tänään
tuskiini hiljaisiin

Kerran, kauan sitten
palavaa unta näin
Taivalla hulmusi tähdet
ylleni syöksähtäin

Siitä on liian kauan
- Nyt minä rukoilen
vain, että tänään saisin
nukkua vähäsen
Saima Harmaja: Sairas, 1931

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas