Aloitin sen juhlimisen jo maanantaina, kun Konviktilla paistettiin ainakin sata munkkia ja laulettiin ainakin sata tuttua riparilaulua. Tuntui kodilta pitkästä aikaa. Minun ihanat, tärkeät ihmiset.
Tänään skumppaa oli paljon, ja tuntematon nainen ja tuntematon mies tarjosivat lisää.
Haalareissa oli kaksi ihan itse ommeltua merkkiä, ja Ullanlinnanmäellä enemmän ihmisiä kuin olen ikinä nähnyt yhdessä paikassa. Aurinko paistoi, teekkarit olivat humalassa ja meitä nauratti.
Tein päätöksen: toisesta yliopistovuodestani tulee paras vuosi ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas