Niin hyvää puuta

Loppujen lopuksi minulla on kesän päätteeksi kourassa työtodistus kuukauden ajalta, tulin kotiin ja söin viimeiset neljä keksiä Palahniukin tahtiin tuosta vain.

Kämppiksellä on uusi pesukone ja minulla vihdoin pesupähkinöille kangaspussi, ei tarvitse käyttää sukkaa moisen asemassa. Eikä tarvitse kantaa pyykkiä pestäväksi toisaalle.

Eilen kannoin banaanilaatikoita ja häkkivarastosta löytyneen maton. Se ei ollut minun muuttoni, mutta oli se kuitenkin melkein ja niin vain vaihtui katto jonka alla nukkua. Paljon kotoisampaan. Sellaiseen, jossa ei ole ylimääräisiä soluihmisiä. Ja herääminen oli parasta ja paahtoleipäaamupala oli parasta ja myös maailman paras mies on minun ja siitäkös minä olen välillä ihan hämmentyneessä hurmiossa enkä toivottavasti ikinä lakkaa olemasta (ja kiitollinen). Ja minulla on vaatteille oma hylly.

Tänään ja huomenna säätiedotus lupaa orkesteriharjoituksia, syntymäpäiväravintolaillallista ja asiaankuuluvasti sitä edeltävää korttiaskartelua, sekä UIJUIJUI siirtymisen lyhyehkön loman viettoon Kuopioon.

On oikeasti aika pelottavaa olla näin onnellinen.


ps. hallitus, imaskaapa slerbaa

Ei auta huuto vasten tyynyä

Eikä minua korvenna se, että olen tyttö, jolle soitellaan vain humalassa
eikä se, että kävelen yksin ilman kenkiä Temppeliaukiolta Kruununhakaan
varoen lasinsiruja
ei, ei, ei,
osaan nauraa kaikelle sille.
Ei se, miten pimeitä ovat yöt ja kylmiä, ja miten tyhjiä päivät.
Minä vain odotan.
Minä iloitsen toisten lapsista, toisten kihlauksista.

Uusien fuksien orientoiva viikko alkoi tänään,
minä muistan yhden fuksin vuoden takaa,
sillä oli kirkkaat silmät, sydän täynnä intoa ja rakkautta
voi miten se uskoi kaikkiin unelmiin
se valitsi asua joka on tarpeeksi hyvä yliopiston aloittamiseen
minäkö se olin

Uusi musiikkirakkaus, aurinko paistaa, mitähän tekisin tänään?

tahdon kuolla häpeään

likaisena kasvoni kätken

Meihin meistä jäljet jää

Ja kun hän lähti,

oli vesi harmaata, ja

taivas ja sielu.

Häneltä jäi minulle

tyhjä tupakka-aski, Ruotsista tuotua Coca-Colaa

ja kaulaan armeijan tunnistelaatta

(tai mikä lieneekään)

Minulta jäi hänelle

pala sydäntä ja mietin: hölmö tyttö,

jakaa nyt noin palasia maailmalle

Viime päivät ovat vanhentaneet minua vuosia.