Jacques

kokoustin tänään tuntikausia valitsemassa hallopedeja (menneisyys on noussut kummittelemaan)

se kuulostaa muuten ihan vadelmalta se halloped

illalla tehdään porkkanasämpylöitä tai ehkä -teeleipiä

haluan kloonata Jacques Cousteaun pipon

(ja sen ranskalaisen charmin)

En syntynyt tänne itkemään

flirttailen, drinkin sateenvarjolla ostan
kevytsavukkeen huulillein nostan
kiusoittelen, tahdon että mua halutaan

Piti kirjoittaa asuntopolitiikasta, mutta tahdoin kirjoittaa ensin siitä,
että eilen oli parasta,
että sen jälkeen aamuauringon säteet jossain Kalliossa pääsivät sisään sälekaihtimien väleistä,
täplittivät olkapäätä ja hiuksia (ei minun),
enkä ajatellut hetkeen mitään vakavaa.
En tiedä, tuliko taas tehtyä jotain tyhmää,
mutta no, kerrankos sitä täällä eletään.

From heartache to inner peace

Viime aikoina

olen tiedostanut, miten paljon kesällä kaipasin Helsinki-ystäviä, tuttuja kasvoja, ihmisiä joiden kanssa valittaa tylsistä luennoista ja kanssateologeista, ihmisiä elämään rinnalle.
olen ollut krapulassa, olen ollut flunssassa.
olen eksynyt jonnekin moottoritien varrelle ja vannonut, etten enää koskaan nouse bussin kyytiin tässä kaupungissa, löytänyt sittemmin takaisin
olen ollut pohjattoman surullinen ja peloissani, hajonnut pieniksi palasiksi pimeään rappukäytävään, soittanut korvaamattomalle äidille ja kummitädille ja löytänyt apua
sain valaistuksen opintoihin: ei, minusta ei tulekaan pappia, ei ainakaan näillä näkymin, A2-linja on ihan okei
Tuomasmessu ja teejatkot, olin vähän epäsosiaalinen mutta leivoin hyvää vegaanista piirakkaa.
Tänään alkaa sivuaine.

Taidan olla elossa.

Ja minä oivallan

Jos en ole onnellinen nyt, tulen olemaan vielä joskus.

Uusi lukuvuosi tuo uusia seikkailuja. Tekee mieleni tanssia - sen sai aikaan yksi hyväntahtoinen kosketus

ja satuttavista ihmissuhteista pitää lähteä ajoissa

enkä jaksa olla huolissani enää

Mitä minä voin tehdä - elää elämää jonka joskus kuvittelin

Huomenna lupaan hymyillä enemmän (silloin ehkä ei ole enää krapulaakaan).