tiistai 29. lokakuuta 2013

Pois

Eteenpäin on mentävä. Jos pysähtyy kuuntelemaan itseään jonnekin yliopiston keltaisten rakennusten väliin,
saattaa kuulla sen, kun sisällään jokin huutaa

MENE
LÄHDE NYT
ENNEN KUIN
ET ENÄÄ VOI

En voi kuunnella sitä, sillä minne minä menisin?
Pois pitäisi päästä, mutta kun ei ole suunnitelma B:tä, on jatkettava niin kuin aina ennenkin.

Silloin, Tuomiokirkon portaiden yläpäässä, kun pitäisi olla hauskaa, unohdan missä olen ja katson tyhjin silmin pimeälle merelle. Milloin kaikesta tuli näin rumaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas