Olen vain niin innoissani kaikesta

Verkkariestetiikkaa. Muuttosiivous, heihei kämppäkaveri. Pakasteet parvekkeelle yöksi, pakastimeen ei enää huomenna kulje sähkö.

Muutaman sivun draamakohtauksen kokoon huitaiseminen ja melkein tyhjä perjantai-iltapäivän tietokoneluokka kampuksella.

Huomenna kannetaan loputtomat kasat laatikoita.

Minulla on ollut kaikenlaisia kämppiksiä: puolalais-ranskalainen kansantanssija, urheilulukiolainen, viisi vastuutonta mutta leppoisaa brittifuksia, biologi ja kaksi kissaa.

Seuraava on: ihan hullun ihana. Eikä sitä kai kämppikseksi kuulu kutsua.

Elämä on ollut sellaista kuin kuuluukin

Luonnontieteellisen museon suurista ikkunoista paistoi aurinko, kun ihastelimme vesilintuja ja kettunpoikia ja pyöriäisiä. Ranskalainen lesboelokuva oli pitkä ja pitkäveteinenkin, mutta olihan se pakko katsoa. Kinaporinkadun kiinalainen ravintola oli kaukana eikä sieltä saanut maksustaan kuittia, mutta paikan sisustus oli vähemmän mauton kuin kiinalaisissa yleensä.

Hipit jalkautuivat maanantaina lähiöön keilaamaan, meinasivat jäädä auton alle ja kokeilivat mitä mielikuvituksellisimpia tapoja heittää keilapalloa. Jälkikäteen, jäätelön ääressä, puhuttiin koulutuspolitiikasta ja lapsuudentraumoista ja asiattomuuksista.

Kävin saunassa ja nostin jalat ylös, join rommikolan sen kunniaksi, että olin opiskellut koko päivän.

Olen lainannut luultavasti kaikki Kaisa-kirjaston ekoteologiaan ja ekofeminismiin liittyvät kirjat sekä tehnyt loputtomasti kirkkososiologian tehtäviä, lukenut vuoden 2000 presidentinvaalien uskontokeskustelusta ja ollut ihastunut omaan pääaineeseeni.

Lähetin sähköpostia tiedekunnan kv-asioista vastaavalle henkilölle, vaikka olin aiemmin varma, ettei koskaan.

Mitkä ovat parhaita kaukokaipuu/seikkailubiisejä?

Banaanilaatikoiden symboliikkaa

Kannoin juuri banaanilaatikoita kaupasta, ettei jää viimetinkaan sitten kuunvaihteessa.

Tässä on nyt ollut kaikenlaista haipakkaa. Otetaan vaikkapa ensi viikko: on kandipalaveria, Frankenstein-lukupiiriä, vuosipäivää ja sitten vielä vähän harjoitusviikonloppua. Puhumattakaan siitä kaikesta muusta. Niin, tai otetaan tämän viikon loppu: vakuutusasioita, osoitteenmuutosasioita, ensimmäiset lähiopetustunnit kirjoittamista, ja jos jonkinlaista raporttia, sähköpostia, Fidaa ja kirjastoa.

Puurossa on mustikka-vadelmakeitto ja neljä viljaa. Jos keskellä yötä herää kylmyyteen tai ahtauteen, voi aina laulaa.

Kuinka nopeasti kaktus voi alkaa näyttää kuolleelta?

"There's always hope tomorrow'll be taco night"

Kun vuoden vaihtumista tahdittaa vodka, ei muistikuvia (onneksi) juuri jää ja aamulla paleltaa.

Mutta viimein se meni pois, se vuosi 2013. Ikävä ei tule, vaikka olihan se aikamoinen - oli vapautta ja Walesia, oli uusia ystäviä ja puoluetta, uutta hiusväriä ja hassuja ihmisseikkailuja ja sivuaine. Mutta silti, tuli pimeä syksy ja vielä pimeämpi epätalvi, ja minä halusin käpertyä maailmalta peiton alle katsomaan Orange is the new blackia ja olla hiljaa maailman loppuun asti. Siksi blogikin on ollut niin pitkään niin hiljaa, ei mitään sanottavaa kellekään, ei mistään.

En minä tiedä. Vuodelta 2014 en uskalla toivoa mitään ja silti toivon kuitenkin - että vuosi olisi täynnä elämää, että olisi Nuhevia ja Armon Vihreitä ja eurovaaleja ja Hollannin-matka ja Helsinki-kesä ja paljon kuohuviiniä ja metsäretkiä ja kahvihetkiä ja että hymyilyttäisi vähän useammin. 

Oulu huomenna, Oulu todellisuuspakona

ja sen jälkeen Helsinkiin ja laivalla Tukholmaan 

ja sieltä palattaessa suoraan ViNO-viikonloppuun

ja voi kun koko vuosi olisi paikasta toiseen juoksemista

ja seikkailuja mahdottoman paljon.

ja taas kerran: minähän nousen tästä ja näytän.

Rule number 1:

Never fall in love

with a straight girl