Minun elämässäni ei tapahdu koskaan mitään suurta. En muuta yhteen kenenkään kanssa, en aloita uudessa työpaikassa, en hanki koiraa. Elämä on jotenkin tässä ja nyt ja tämmöistä, kaupassa käyntiä ja kirkkososiologian kurssia ja pieniä iloja ja suruja. Hyviä viikonloppuja.
Perjantai:
Se kun rohkenee sanoa maailman vaikeimman sanan, kun ikävä käy liian suureksi.
Ystävän juhlat teemalla Isona minusta tulee. Vaikka surettaa, etten tiedä vastausta, uskaltauduin juhliin silti.
Pitsaa vakiopitseriasta.
Lauantai:
Hippejä, sateenkaarilippuja, banderolleja, palelevia varpaita, kiusaannuttavaa avautumista Z-junassa ja flaikkujen jättämistä epäkorrekteihin paikkoihin - järjestötyötä parhaimmillaan ja rakkaimmillaan. Lahdessa et oo kylän ainoo homo
Sunnuntai:
Ruokaa: aamiaista sängyssä, ruoanlaittoa, myöhäiset synttärikakut Lasipalatsilla.
Scandinavian Music Groupin uusi levy.
Elämä näköjään aina välillä pilkistää ja antaa kuulua itsestään kaikkien esseiden ja kirjojen ja luentojen raoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas