sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Tulipäähippiäinen

Sinä olet kevään värinen: huhtikuun silmät, iltataivaan sävyä ja hiukset peltoa ja lehdetöntä metsää. Niin kuin aina keväisin, minä vaeltelen hiljaisen taajaman katuja ja olen vähän levoton mutta enimmäkseen hyväntuulinen. Sulanut lumi on paljastanut ojanpohjien roskat, tupakka-askit - tulet mieleen niistäkin, en voi olla pohtimatta, mikä on se merkki jota sinä poltat. Matkalla maalle tunsin sen pakahtumisen tunteen, jonka kevään valo ja toteutumattomat toiveet aina tuovat mukanaan. Maisemat vaihtuivat junan ikkunan takana, minä kirjoitin lyijykynällä runoa ja yritin pitää muistivihkoa niin, ettei vieressä istuva tyttö pysty lukemaan.

Tänne hiljaiselle pikkupaikkakunnalle tulo ahdisti, mutta päätinkin vielä yhdeksi päiväksi lisää, jotta ehtisin ajaa tarpeeksi polkupyörällä, rapsuttaa koiraa ja testailla uusia lenkkitossuja metsäpoluilla. Kaupunki odottaa, siellä se on vielä tiistainakin, vaatimuksineen ja kiireineen. Hetkittäin päätän olla toiminnan nainen, hoitaa kaiken reippaasti ja itsenäisesti ja sitten muistan taas, etten minä ole sellainen. Hetkittäin ajattelen, että kaikkihan on oikeastaan täydellisesti, mutta sitten muistan kaiken mitä haluaisin sanoa mutten uskalla, pienen linnun, väärät ihmiset ja kaiken minkä pitäisi olla niin loputtomasti toisin.

Niin ja: ilmoittautuminen avoimen yliopiston ihmisosteologian ja rituaaliarkeologian kursseille. Kesäni kuluu tiedenaisena ja tämä tunne on sen arvoista, vaikka ilman kesätöitä joudun luiden tutkimisen ohessa elättämään itseni kaurapuurolla ja nuudeleilla.

Ja sitten kuitenkin, vaikka välillä sukellan syvälle melankoliaan ja paniikkiin, on kaikki ihan uskomattoman mahtavaa.



1 kommentti:

  1. Tiedenaisjutut kuulostaa tosi siisteiltä. :3 Vaikka en kyllä tuosta ensimmäisestä ole edes ihan varma että mitä se on.

    VastaaPoista

että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas