Ihailen ihan hirveän hirveän hirveän paljon niitä ihmisiä, jotka osaavat katsoa maailmaa lempeiden silmälasien läpi, armollisesti, kauniisti, rakkaudella
Oma katseeni on katkeruuden, vihan, kateuden, pelon värinen
En halua enää vihata ihmisiä
jotka menestyvät ja onnistuvat
jotka nousevat aikaisin ja syövät aamupalansa reippaasti
jotka saavat harjoittelupaikkoja ja kandiaiheita kuin tyhjästä
jotka eivät ole koskaan myöhässä
Olen oppinut antamaan anteeksi niille jotka saivat
minut vielä vuosi sitten tuntemaan itseni huonoksi
Nyt voimme jo nauraa yhdessä
Toisessa huoneessa on salakapakka ja toisessa teknomusiikkia
Hassu pieni maailmanpyöräonni
Tunnen kuinka kaikki elämässäni on ihan sekaisin mutta haluaisin silti
olla iloinen ja että kaikki olisi vähän kevyempää, höpsömpää, suloisempaa
Woody Allenia ja ranskankielistä laulua
niin kuin Kyöpelinvuorella teologitoverien kanssa
kaikki on vähän suurpiirteistä, vastuutonta
mutta ihanaa ja naurua ja kitaraa
Nämä ajat ovat painavia ja levottomia
Kurkkuun ja päähän sattuu taas.
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
tiistai 23. syyskuuta 2014
It was always you
Petaan sinulle vuoteen lattialle. Se on liian kaukana, kiipeät parvelle viereeni.
(anteeksi anteeksi anteeksi)
(anteeksi anteeksi anteeksi)
Kerron sinulle pelkoni,
sen, miten en osaa itkeä vaikka sattuu.
(suruni halpana tekosyynä olla tässä)
Paljon suunnitelmia lausutaan ääneen nauraen.
Karataan Irlantiin, Australiaan, vietetään joulu yhdessä.
(pyydä vain
niin jätän
kaiken muun)
Sinun tennarisi eteisessä kirpaisevat: voisivatpa ne olla siinä aina.
lauantai 13. syyskuuta 2014
Mitä en kerro hänelle
En tiskannut hänen mukiaan
(tuossa hyllyn reunalla se on yhä)
Nukuin kolmen tunnin
päiväunet lakanoissa
joissa saatoin edelleen aistia
hänet
meidät
Teeskentelen kuuntelevani
teitä kaikkia muita mutta
katson pari senttiä ohitsenne
miettien mistä saada voimaa
jolla pitää hänet etäällä
kun hän on jo valmiiksi kaivautunut
selkänikamieni väliin ja
lauseideni alkuihin
Kuinka löytää tie ulos, kun
eksyin hänen
täydellisiin niskahiuksiinsa?
(Mutta ei, sydämeen en päästä)
(tuossa hyllyn reunalla se on yhä)
Nukuin kolmen tunnin
päiväunet lakanoissa
joissa saatoin edelleen aistia
hänet
meidät
Teeskentelen kuuntelevani
teitä kaikkia muita mutta
katson pari senttiä ohitsenne
miettien mistä saada voimaa
jolla pitää hänet etäällä
kun hän on jo valmiiksi kaivautunut
selkänikamieni väliin ja
lauseideni alkuihin
Kuinka löytää tie ulos, kun
eksyin hänen
täydellisiin niskahiuksiinsa?
(Mutta ei, sydämeen en päästä)
tiistai 9. syyskuuta 2014
Lähiöseikkailu
Lähiöidenkin yllä voi
olla tähtiä ja melkein täysikuu
Minä poden kuuhulluutta ja olen niitä ihmisiä
jotka voisivat kulkea auton alle tai pudota
avonaiseen viemäriin tuijottaessaan taivasta
Häntä vain nauratti, kuu oli "ihan nätti"
Hän puhui heinien ja lintujen kartoittamisesta
ei ymmärtänyt miten
pieniä ruskeita pikkulintuja
voi erottaa toisistaan
Myöhemmin hänen sormensa
kulkevat hitaasti minun käsivarrellani
Mikä luu tämä on
Minä muistan lopulta: se on radius
Ja hän hyväksyy minun jokaisen luuni ja soluni,
läheisyysongelmani ja levottomuuteni ja maniani ja tarpeeni sinkoilla
ja ilta vaihtuu aamuyöhön
ja liian pian aamuun
enkä minä yritä kirjoittaa mitään kaunista runoa, en runoa ylipäätään;
vain muutaman sanan lähiöstä ja kylmästä HOAS-asunnosta
jossa punaviini oli vain toissijainen humaltumisen lähde
olla tähtiä ja melkein täysikuu
Minä poden kuuhulluutta ja olen niitä ihmisiä
jotka voisivat kulkea auton alle tai pudota
avonaiseen viemäriin tuijottaessaan taivasta
Häntä vain nauratti, kuu oli "ihan nätti"
Hän puhui heinien ja lintujen kartoittamisesta
ei ymmärtänyt miten
pieniä ruskeita pikkulintuja
voi erottaa toisistaan
Myöhemmin hänen sormensa
kulkevat hitaasti minun käsivarrellani
Mikä luu tämä on
Minä muistan lopulta: se on radius
Ja hän hyväksyy minun jokaisen luuni ja soluni,
läheisyysongelmani ja levottomuuteni ja maniani ja tarpeeni sinkoilla
ja ilta vaihtuu aamuyöhön
ja liian pian aamuun
enkä minä yritä kirjoittaa mitään kaunista runoa, en runoa ylipäätään;
vain muutaman sanan lähiöstä ja kylmästä HOAS-asunnosta
jossa punaviini oli vain toissijainen humaltumisen lähde
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
Ajattelen: syyskuu
Se hiipi avonaisesta ikkunasta sisään varkain, huomasin sen vasta, kun aloin illalla kietoutua vilttiin. Kesä meni, ja kaikki sen toteuttamattomat suunnitelmat käpertyvät nukkumaan pölypallojen vierelle huoneeni nurkkiin. Ne tekevät nyt tilaa kaikelle uudelle, jota syksyyn ja opiskelun alkuun kuuluu
ja vähän kikattelulle Kiasmassa, salaisille ja tahattomille riemunhypähtelyille,
voi ei taas sydän ei taas tätä
en tiedä jaksanko uudelleen
ja menenkö asioiden edelle?
En tiedä, olenko valmis uuteen lukuvuoteen.
(Jo kolmanteen sellaiseen.)
Vuosilla on kova kiire jonnekin
minulla ei
Paljon suuria sanoja: kandi gradu prakkarit vaihto työelämä
vaikka olen huono jo pelkästään elämänhallinnassa
miten pyykkiä pestään tehdään ruokaa mennään allergiatesteihin viedään roskat
kastellaan huonekasvi noustaan aamuisin
Mietin, mietin, en tiedä.
ja vähän kikattelulle Kiasmassa, salaisille ja tahattomille riemunhypähtelyille,
voi ei taas sydän ei taas tätä
en tiedä jaksanko uudelleen
ja menenkö asioiden edelle?
En tiedä, olenko valmis uuteen lukuvuoteen.
(Jo kolmanteen sellaiseen.)
Vuosilla on kova kiire jonnekin
minulla ei
Paljon suuria sanoja: kandi gradu prakkarit vaihto työelämä
vaikka olen huono jo pelkästään elämänhallinnassa
miten pyykkiä pestään tehdään ruokaa mennään allergiatesteihin viedään roskat
kastellaan huonekasvi noustaan aamuisin
Mietin, mietin, en tiedä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)