Life was way too much

(Kahvini on mustaa ja vahvaa, minulla on iso collegepaita ja kirjoitan kandia, taustalla soi Belle & Sebastian ja hetkeksi minulle tulee sellainen olo, että olen nuori nainen amerikkalaisesta elokuvasta: sellainen jonka hiukset ja elämä on vähän sekaisin ja jolla ei ole hajuakaan mitä se on tekemässä. Sellainen kuin Holidayssa tai Bridget Jonesissa, vähän hassu ja kömpelö ja epävarma. Ja sitten tapahtuu Jotain ja se voimaantuu ja päättää olla Oman Elämänsä Valtiatar.

Voi Luoja, miten toivonkaan, että olisin hahmo elokuvasta, että joku käsikirjoittaisi sen käänteen, jonka jälkeen laadullinen sisällönanalyysi ja tulevaisuudensuunnitelmat olisivatkin helppoja.)

Prinsessoi

On olemassa vain Yksi Nainen
Äänessään sumua, tupakkaa ja Turkua
Tatuointeja monta
(selkäranka pohje kyynärvarsi,
 minä olen nähnyt)

Kaikki kokeilevat hänen hiuksiaan
koska niitä sanotaan
maailman pehmeimmiksi
(niin,
tiedän)

Ja aina kun hän puhuu, minulla on
paha paha paha olla
koska vaikka käännyn oikein ja väärin päin
ylösalaisin ja nurin

ja vaikka hän käskee nuoria naisia
olemaan juuri tällaisia

minä en halua olla
olemassa tai oma itseni

koska en tule olemaan hän

---

Nousen sängyltä vaikka ei huvita, teen lähtöä kokoukseen vaikka ei huvita,
luukutan musiikkia jotta jaksaisin vielä hetken tänään,
laitan varmaan mekon ja huulipunaa.
Jotta olisin sellainen, jotta olisin kuin hän ja he. 

Rakas minä

Vähän ennen vuodenvaihdetta inspiroiduin yhdestä ihmisestä ja kirjoitin itselleni kirjeen avattavaksi sitten vuoden päästä. Siinä lukee mm. seuraavia asioita:

Ajattele itse

Juo skumppaa

Pussaile

Kehu ja kannusta itseä ja muita

Älä pelkää pimeää

Huuda

Älä laihduta

Ole sellainen pj kuin haluaisit olla

Ole hurjan ja äärimmäisen itsenäinen

Älä laitostu vaan seikkaile

Kuuntele uutta musiikkia

Uudenvuoden lupauksiin suhtaudutaan kamalan nihkeästi. Ei ne koskaan pidä, tammikuun jälkeen palaat samaan vanhaan ja niin edelleen. Mutta entä jos ei halua luvata mitään typerää, kuten herkkulakkoa tai tipatonta tai kuntosalilla käyntiä? Entä jos en lupaa alkaa täydelliseksi, vaan lupaan rakastaa enemmän omaa epätäydellisyyttäni? Jos lupaan, että sanon useammin kyllä ja teen useammin tyhmiäkin asioita,? Lupaan, että opettelen elämää niin kuin kaikkina vuosina tähänkin asti?

Vuosi 2015, en tälläkään kertaa uskalla toivoa suuria, mutta tätä toivon: ole vauhdikas, radikaalin feministinen ja voimaannuttava, uusien asioiden ja vaalivoiton vuosi, lempeyden ja itsenäisen ajattelun vuosi.