sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Life was way too much

(Kahvini on mustaa ja vahvaa, minulla on iso collegepaita ja kirjoitan kandia, taustalla soi Belle & Sebastian ja hetkeksi minulle tulee sellainen olo, että olen nuori nainen amerikkalaisesta elokuvasta: sellainen jonka hiukset ja elämä on vähän sekaisin ja jolla ei ole hajuakaan mitä se on tekemässä. Sellainen kuin Holidayssa tai Bridget Jonesissa, vähän hassu ja kömpelö ja epävarma. Ja sitten tapahtuu Jotain ja se voimaantuu ja päättää olla Oman Elämänsä Valtiatar.

Voi Luoja, miten toivonkaan, että olisin hahmo elokuvasta, että joku käsikirjoittaisi sen käänteen, jonka jälkeen laadullinen sisällönanalyysi ja tulevaisuudensuunnitelmat olisivatkin helppoja.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas